Itsenäistymiseen tähtäävä tuki – askel kohti omaa elämää
Itsenäistyminen ei ole yksittäinen hetki, vaan prosessi, joka rakentuu arjen pienistä onnistumisista, turvallisesta tuesta ja oikea-aikaisista tavoitteista. Mielenterveyskuntoutujalle itsenäistymiseen tähtäävä tuki tarkoittaa kokonaisuutta, jossa huomioidaan käytännön taidot, psyykkinen hyvinvointi, traumahistoria sekä ennen kaikkea itsepystyvyyden vahvistuminen.
Tulevaisuuden Portissa itsenäistymisen polku rakentuu ohjaavien arvojen lisäksi muun muassa yksilöllisyyteen, turvallisuuteen, yhteisöllisyyteen sekä itsepystyvyyden vahvistamiseen. Jokaisella kuntoutujalla on omat lähtökohdat ja omat pelkonsa. Toiselle itsenäistyminen on innostava tavoite, toiselle se voi olla kauhukuva, jos esimerkiksi trauma liittyy yksinjäämiseen tai turvattomuuteen. Sen vuoksi ketään ei voi, eikä pidä työntää väkisin kohti askelta, johon hän ei ole valmis.
Arjen taidot muodostavat itsenäistymisen perustan: raha-asiat, kodinhoito, ruoanlaitto, ajanhallinta ja asioiden hoitaminen. Usein nämä taidot eivät ole päässeet kehittymään elämän kriisien tai pitkään jatkuneiden psyykkisten oireiden vuoksi. Turvallinen ympäristö ja rauhallinen ohjaus mahdollistavat pienet onnistumiset, jotka vahvistavat itsepystyvyyttä: tunnetta minä pystyn. Itsepystyvyys on keskeinen psykologinen tekijä, joka vaikuttaa kaikkeen tavoitteiden asettamisesta selviytymiseen; siksi sen vahvistaminen on jokaisen valmennushetken ytimessä.
Kuva: Unsplash
Itsenäistymisessä ei ole kyse vain taidoista, vaan myös sisäisestä turvallisuudesta. Kuntoutujan on saatava käsitellä pelkoja, epävarmuutta, häpeää ja tulevaisuuden toiveita omaan tahtiin. Erityisesti traumaa kantavien asiakkaiden kohdalla “omilleen muuttaminen” voi herättää voimakkaita muistoja tai pelkoja. Siksi traumainformaatiolla on keskeinen rooli: ketään ei työnnetä liian nopeasti tilanteeseen, joka voi aktivoida turvattomuutta.
Pitkät siirtymät ovat usein avain onnistuneeseen itsenäistymiseen. Ensin harjoitellaan pieniä vastuita ja omia tehtäviä, sitten kokeillaan itsenäistä arkea turvallisissa puitteissa, ja vasta vähitellen edetään kohti omaa kotia. Tuki ei katkea kerralla, vaan se vähenee asteittain kuntoutujan vahvistumisen myötä. Tämä hitaampi, harkittu eteneminen suojaa kuntoutujaa liialliselta kuormitukselta ja antaa myös tilaa rakentaa omannäköistä elämää.
Lopulta itsenäistyminen ei tarkoita vain muuttamista omilleen. Se on matka itsepystyvyyteen, sellaiseen syvään kokemukseen, että “minä pystyn, minä selviän, ja minulla on oikeus rakentaa oma tulevaisuuteni”.
Tuki antaa välineet, yhteisö antaa turvan, mutta kuntoutuja tekee matkan itse, omassa tahdissaan.
Tämän blogin on kirjoittanut: Elina Ketonen